Etusivu » 2013 / 2 Spiritualiteetti ja hengellisyys, Artikkeli

Pääkirjoitus: Raamattutaantuman aika

Kari Latvus, dosentti, Järvenpää 24.01.2013 8 kommenttia
  •  
  •  
  •  
  •  

GD Star Rating
loading...

Latvus_kuvaRaamatun käytössä ja painoarvossa on Suomen luterilaisessa  kirkossa tapahtunut tasainen ja merkittävä lasku kahdessa vuosikymmenessä.  Siinä missä 1980-1990 –luvut olivat Raamatun kulta-aikaa, on nyt meneillään merkittävä raamattutaantuma.

Raamattua käytetään vähemmän ja se on esillä harvemmin niin yksityisessä kuin yleisessä käytössä. Kun vielä 1970-luvulla joissakin konservatiivisissa ryhmissä opeteltiin ulkoa Raamattua neuvostomiehityksen pelossa, niin nyt Raamattua unohdetaan kollektiivisesti.

Luterilaiselle kristillisyydelle Raamattu on iso asia, joten nyt on aika soittaa varoituskelloja. Raamattu ja sen monipuolinen käyttäminen jää kirkon matkasta liian usein syrjään.

Muutoksen on aiheuttanut moni seikka, mutta ainakin seuraavilla asioilla on ollut vaikutusta tilanteeseen.

  1. Vuonna 1992 julkaistu uusi raamatunkäännös herätti jo etukäteen vuosien ajan paljon mielenkiintoa ja käännöksen julkistaminen nosti hetkeksi Raamatun puheenaiheeksi.
  2. 1980-luvulla elettiin vielä suuren raamattukeskustelun jälkimainingeissa. Suomi oli aiemmin pitkään ollut kriittisen raamatuntutkimuksen osalta voimakkaasti suodatetun informaation varassa. Uusi raamatuntutkijoiden sukupolvi ei ollut niin tiukasti enää kirkon talutusnuorassa. Keskustelijoista energisin oli professori Heikki Räisänen. Hän jaksoi uutterimmin nostaa esiin tutkimuksen herättämiä kysymyksiä, jotka nostivat Raamatun otsikoihin.
  3. 1980-luvulla lanseerattiin merkittäviä Raamatun lukemista edistäviä kampanjoita. SLEY:n Raamattu tutuksi –luentosarja ja SKSK:n (sittemmin Kirkkopalvelut) toteuttama Sanasta Elämä –aikuiskoulutusohjelma ovat tästä hyviä esimerkkejä.
  4. Raamatuntutkimus keskittyy uusiin alueisiin, jotka ovat usein kaanonin rajoilla tai sen ulkopuolella. Tutkimuksen trendi näkyy esimerkiksi siinä, että Helsingin teologisessa tiedekunnassa on elinvoimaisia tutkimusprojekteja mm. gnostilaisuudesta, Qumranin teksteistä ja arkeologiasta.  Raamatun tekstien tutkimusprojektit puolestaan keskittyvät  erityisesti tekstikritiikkiin. Samaan aikaan tutkimuksen ja kirkollisen raamatunkäytön välimatka on kasvanut.
  5. Raamatuntutkimusta pääaineena opiskelevien määrä on niukka. Eksegetiikka koetaan tärkeäksi, mutta myös vaativaksi alueeksi, koska raamatuntutkimuksessa tarpeen ovat raamatun alkukielet, kreikka ja heprea, sekä myös uudemmat tutkimuskielet, saksa ja englanti.
  6. Kirkossa nouseva trendi on ollut liturginen liike, jonka raamatunkäyttö on positiivisesti lisännyt Raamatun tekstien lukemista tuomalla esimerkiksi Vanhan testamentin lukukappaleet messuun. Tällä ei kuitenkaan näytä olevan raamatunkäyttöä lisäävä vaikutus: ehkä päinvastoin Raamatun inhimillisen rosoinen luonne häviää, kun Raamattu on korostetusti ”Jumalan sanaa”. Kirkolta on (liturgiassa) hukassa se, että Raamattu on kuitenkin kokoelma ihmisten kirjoittamia tekstejä.

Jokaiseen lamaan sisältyy mahdollisuus myös nousukauteen. Yhden mahdollisuuden muutoksen tarjoaa reformaation merkkivuoden (2017) lähestyminen. Eri tahojen on nyt syytä havahtua ja määrätietoisesti panostaa Raamatun käytön ja asianmukaisen tulkinnan edistämiseen. Muutoin Raamattu leimautuu marginaalisempien kristinuskon ryhmien kirjaksi. Raamatun monimuotoinen kerronnan rikkaus ja elämän ytimeen pureutuvat kertomukset ovat osa kristillisen uskon voimavaroja, joita tulee huolella vaalia.

GD Star Rating
loading...

  •  
  •  
  •  
  •  

8 kommenttia »

  • Kari Latvus sanoo:

    Mika Pajusen kysymys on olennainen ja vaatii muutaman lisälauseen. Liturginen liike on lisännyt raamatun lukemista (tämän sanoin itsekin pääkirjoituksessa) ja on tältä osin edistänyt Raamatun käyttöä. Näkökulmani asiaan on se, että kirkossa on lähes ainoaksi tavaksi käyttää Raamattua muodostunut riittiin ja sakraaliin rajoittuva malli. Matka siitä arkeen ja arkiseen raamatuntulkintaan on olemassa. Samalla Raamatun asema muuttuu pienin askelin, kun se on jatkuvasti erityisesti ja erikseen mainittuna Jumalan ja Kristuksen sanaa. Konkreettisesti kysyn: missä on kirkossa tilanteet joissa muistetaan sanoa yksinkertaissta ja selkeästi: Raamattuun kuuluvat tekstit ovat ihmisten kirjoittamia ja ovat ihmisten sanoja?

    En halua asettaa näitä vaihtoehdoiksi, varsinkaan toisensa poissulkeviksi vaihtoehdoiksi. Raamatun äärellä on kuitenkin oltava tarkka, että emme pikkuhiljaa tee siitä uskon kohdetta, että emme jumalallista sitä itsessään ja että Raamattu saa olla ”vain” Raamattu, (suomeksi: kirjoituksia).

    GD Star Rating
    loading...
  • Mika K T Pajunen sanoo:

    Olen Kari kanssasi muutoin hyvin pitkälti samaa mieltä, mutta viimeisen kohdan liturgisen liikkeen kritiikkiä en oikein ymmärrä. Eikö juuri raamatunlukemisen lisääminen ole samalla myös raamatunkäytön lisäämistä?

    Voin tietysti puhua vain omasta puolestani, mutta ainakin minusta liturgisen liikkeen suosima päivittäisen lektionaarin käyttö lisää myös raamatunkäyttöä tuoden tekstien rosoisuuden hyvin selvästi esiin. Epäilen että liturgisen lukemisen ’siloisuus’ korostuu siinä satunnaisesti vierailevalle, kun taas sen aktiivikäyttö pikemminkin alleviivaa tekstien rosoisuutta ja avaa niistä uusia kerroksia. Tämä tapahtuu erityisesti sellaisten lektionaarien kohdalla, joissa toteutuu kirkkovuoden seuraamisen ohella jonkinlainen jatkuvan lukemisen periaate, kuten esim. lännen kirkon perinteeseen nojaavassa Englannin kirkon Common Worship -lektionaarissa (http://www.churchofengland.org/prayer-worship/worship/texts/lectionaries.aspx).

    Jollei sitten sunnuntailiturgia johda millään tavalla arjen liturgiaan, sen enempää kammioissa kuin kaduilla, niin se on kokonaan toinen juttu, eikä liene yksistään liturgisen liikkeen vika?

    GD Star Rating
    loading...
  • Olli Holmström sanoo:

    Olin itsekin Karin ja Pirkko Lehtiön koulutettavana Sanasta Elämä -ryhmänohjaajaksi 80-luvun lopulla. Itse koulutus oli virkistävä, mutta valtavan hyvä kokemus oli myös se ryhmä, jota vedimme yhdessä Raija Korhosen kanssa. Bibliodraama on toki merkittävin viitekehykseni Raamatun kokemuksellisessa tutkinnassa.

    Oma kokemukseni liike-elämän Raamattu-sitaateista on saman suuntainen kuin Tapiolla. Amerikkalaisille tämä on vieläkin tavallisempaa. Työn korkeamman merkityksen kuvana käytetään kuvausta katedraalin rakentamisesta Jumalan kunniaksi. Hauskin ja puhuttelevin oli amerikkalaisten ilmaus ’Come to Jesus -meeting’, jolla tarkoitetaan johtoryhmän tai laajennetun johtoryhmän kokoontumista pohtimaan toiminnan strategiaa mission tasolla erotuksena keskittymisestä teknisten valintojen ja ratkaisujen pohdinnasta.

    Tosiasia kuitenkin lienee se, että tämä kuvastaa enemmän sen laajan kulttuurisen viitekehyksen ymmärtämistä, jonka lapsia olemme, kuin siihen sitoutumista. Onhan se toki viesti siitä, että kristillisestä traditiosta nousee liike-elämällekin käyttökelpoisia metaforia. Ihan eri asia sitten on se, missä määrin niistä voisi päätellä sitoutumista. Oman kokemukseni mukaan monissa länsimaisissa yrityksissä on helpompi käyttää itämaisiin uskontoihin liittyviä metaforia, konsepteja ja keskittymisen ja rauhoittumisen menetelmiä kuin kristilliseen hiljaisuuden traditioon liittyviä käsitteitä ja menetelmiä. Ne koetaan jotenkin yksilön henk. koht. uskonnollisuuden alueelle menemiseksi.

    Olemme Raamatun läpitunkemia, kuten Tapio sanoi – mutta vain toistaiseksi. Kun kaksi sukupolvea lakkaa lukemasta Raamattua, tuokin traditio katkeaa. Ilokseni olen saanut huomata, että Helsingin Diakonissalaitoksen diakoniakäsitystä perustellaan nykyään jälleen vahvemmin ja näkyvämmin Raamatun kertomuksiin perustuen. Raamatun kertomusten esimerkit saavat uuden arkisemman roolin ja juurtuvat osaksi työn arkea.

    GD Star Rating
    loading...
  • Anja Nurminen sanoo:

    Seurakunnan vuositilastoissa kysyttiin raamattuopetustilaisuuksien määrää. Hämmästyin, kun isossa seurakunnassa ei ollut ollut yhtään juuri tuohon sarakkeeseen kuuluvaa tilaisuutta vuoden aikana. Pitäisi kai tehdä asialle jotain tänä vuonna tai tulevana…

    GD Star Rating
    loading...
  • Terhi Paananen sanoo:

    Raamatun kääntämisen aikoihin kävi niin, että sen opettaminen rippikoulussakin ohentui: vanhaan käännöstä ei haluttu opettaa ja uutta ei vielä ollut. Noina vuosi loppuivat myös rippikoulujen raamatturyhmät. Rippikoulun raamattumateriaaleja on ollut vain niukasti saatavana viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Jos rippikoulussa ei opita lukemaan ja käyttämään Raamattua, milloin se sitten voitaisi oppia?

    GD Star Rating
    loading...
  • Kari Latvus sanoo:

    Kurosen Matin mainitsema raamatturyömintä, on yksi versio kontekstissa tapahtuvasta Raamatun lukemisesta. Sen myötä havahtuu huomaamaan kuinka paljon tekstin lukemisessa merkitsee se konkreettinen paikka, jossa tekstin lukee ja ne ihmiset, joiden kanssa tekstiä lukee. Esimerkiksi Raamatun kärsimyshistorian lukeminen terveyskeskuksen, työvoimatoimiston tai poliisin tiloissa on järisyttävä kokemus monelle.

    Samaan osallistuvaan, toiminnalliseen ja kokeelliseen raamatunlukemiseen kuuluvat bibliodraama tai lattiakuvat.

    Tältä suunnalta kuuluukin jatkuvasti eri tahoilta myönteisiä kommnetteja. Kysymys on kuitenkin määrällisesti pienehköstä joukosta. Nämä valonpilkahdukset muistuttavat että Raamattu on tärkeä ja toimiva kirja, mutta sen lukemisen metodit kannattaa päivittää.

    Kokonaiskirkon tasolla tilanteesta olen kuitenkin huolissani asioiden tilasta heikentyvän raamatunkäytön kohdalla eritoten siksi, että kirkossa ei ole näköpiirissäkään mitään toimenpiteitä asian korjaamiseksi. Pitäisin erittäin tarpeellisena esim Sanasta Elämä -ohjelman päivittämistä 2010-luvun tarpeita vastaavaksi.

    t. Kari Latvus

    GD Star Rating
    loading...
  • Tapio Aaltonen sanoo:

    Sinänsä mielenkiintoista, että tavallisessa keskustelussa Raamatun ilmaisuja vilisee jatkuvasti. Firmoissa on evankelistoja lanseeraamassa uusia tuotteita, ja Hesarissa joku kuulee tuomion pasuunan soivan jonkun kannanoton yhteydessä. Raamattu on osa suomalaisten sielunmaisemaa. Karin kannanotto on tärkeä. Onko taas aika tutustua Raamattuun. Kysyn sitä ennen kaikkea itseltäni. – Matti, annapa kuulua lisää Raamattu-ryöminnästä.

    GD Star Rating
    loading...
  • Matti J Kuronen sanoo:

    Kari lienee oikeassa kirkkosysteemin kanssa, mutta olen huomaavinani jonkinlaista Raamattu-renessanssia arkisemmalla puolella. Meidän perällä tutkitaan Köyhien raamattua työttömien porukalla ja vanha Willin miehen teologia-jengi keskustelee etenkin Heikki Räisäsen Mitä varhaiset kristityt uskoivat-teemoista. Viitekehyksenä toimivat niin uskovat/ateistit-keskustelu kuin konservatiivien virittämä tarve tutkia, mitä Jumala on todella sanonut.
    Suosittelen Raamattu-ryöminnän elvyttämistä tutkimusmenetelmänä ja valitan sitä, että tähän keskusteluun pääsemiseksi pitää lyhyen matematiikan opiskeleen etsiä taskulaskin tai kysyä lastenlapsilta varmennuskysymysten vaikeuden takia

    GD Star Rating
    loading...